Isola

animaatio yksinäisyyden vaaroista ja viehätyksistä

Isola asuu pienellä saarella. Hän rakastaa Yksinäisyyttä. Antaa katseen venyä horisonttia kohti, puhuu itsekseen paljastaakseen ajatuksenjuoksunsa...

Vieraita saapuu suuressa parvessa. Hän yrittää seurustella, mutta hänen äänensä ei riitä. Huokaisee helpotuksesta kun on taas yksin. Mutta pieni Rääpäle onkin jäänyt muiden jälkeen! Siitä hän EI aijo pitää huolta.
Rääpäle kuitenkin pärjää mainiosti omin voimin ja vähitellen syntyy jonkinmoinen epätasainen kaksin olo. Vähemmän tulee runoiltua, mutta Luolassa on lämpöisempää.
Kun Rääpäle yhtäkkiä lentää tiehensä sukulaistensa kanssa, Isolan on väkisin palattava yksinäisyydenpalvontaansa...
Rääpäle palaa, mutta seurassaan ystävätär... Isolan tunteet jakautuvat.
Haikean hylätty olo kun nuoripari kuhertelee hänen Omenapuussaan...
Kun daami painuu tiehensä ja Rääpäle jää, ambivalenssi häärii Isolassa jälleen: yksin, vapaa, riippumaton, melankoolinen, tai yhdessä, häiritty, kiinni, huomiota ottava, iloinen???
Hän lausuu Koottuja Runojaan Rääpäleelle, joka ei anna sen häiritä untaan

Ohjaus ja animointi: Antonia Ringbom

OHJAAJAN SANA

Tämä tarina on jonkinlainen terapeuttinen käsittely todellisuudesta, joka on minulle ja monelle muulle tuttu ja täten hymyä herättävä.
Se on muokkaantunut ja muuttunut n. puolen vuoden aikana, loppu on vaihtunut useasti, ja ehkä se muuttuu vieläkin.
Yksinäisyyden eri puolet koskevat niin aikuisia kuin lapsia.
Olen näyttänyt tätä satua kypsille naisille, teinitytöille, suomalaisille eläkeläismiehille, nuorille afrikkaslaisille. Kaikki ovat tunnistaneet dilemman ja keskustelleet siitä.

Lalla & Mix

Animationsserie för barn 2- 6 år

Serien utsplar sej i en vanlig hemmamiljö, med för barnen bekanta föremål. I varje avsnitt är Valle, vår ca. 3-åriga huvudperson på upptäcktsfärd i regionerna och alltid finns det mera liv bakom luckorna än man kunde ana.

Det som verkade livlöst är fullt av liv, från soppsleven i kökslådan till mönstrena på mattan, från den lilla gråa pladdrig gubben som hoppar ut ur morgontidningen till
mammas trasiga tofflor.
I husets katt, Villekatten, som ibland är nyfiken och ibland bara loj och inställd på tupplur, har Ville det enda vittnet till vad som kan hända när man skrapar på tingens yta.

I serien finns ingen direkt dialog, men en rik ljudvärld av både "realistiska" och mindre realistiska sätt för grejer att väsnas på.Som speaker fungerar dessutom en levande treåring som ger sina spontana kommentarer. Tillsammans med musiken
skapar vi därigenom en hel berättande ljudvärld som kan förstås utan att man begriper ett enda ord.

Humorn i denna värld uppstår i kollisionen mellan föremålens förväntade beteeende och deras häpnadsväckande upptåg.Genom att miljön är bekant för ett litet barn får barnet den sköna tillfredställelsen av att veta hur det borde vara egentligen, när det går tokigt. I övrigt används många upprepningar, de ger en trygg komisk effekt som
ungar gillar

Ohjaus ja animointi: Gunilla Hemming